Päätin sitten aloittaa tälläisen sivuprojektin jos intoa ei löydykkään Gardeneille. Seuraavaksi työstän sitten Gardeneille osan :) Lc on silti minulla etusijalla. Tämä osa on...lyhyt ja täynnä välivirheitä kiitos puolirikkinäisen välilyöntini. 64 kuvaa...teen ensikerralla vähän pidemmän : D Tämän kirjoittaminen on myös vähän leppoisampaa Gardeneihin verrattuna. Mutta haluatte kai päästä jo lukemaan? Tokihan, jatkakaa~

====

 Korkojen kopina laatoilla herätti vastaantulijoiden huomion. Koroilla asteleva jatkoi matkaansa ja pysähtyi.

 "Ahh, Merilyn. Vihdoin näen sinut kasvokkain. Olen siis Elma Ketala, talonmies, tai nainen, miten sen nyt ottaa" Elmaksi esittäytynyt nainen nyökytteli ja ojensi kättään kättelyyn. Merilyn tarttui käteen ja ravisti sitä hellästi "Merilyn Choco. Niinkuin jo minut tunnistittekin. Puhelimessa sanoitte että minun asuntoni numero oli..." "2. Tuo valkoinen talo. Eli, vuokra maksetaan maanantaisin. Jos kodinkoneisiin tulee vikaa niin soita minulle. Jos et maksa vuokraasi, asuntosi vuokrataan toiselle ja joudut muuttamaan pois." Elma hymyili.

 "Hyvä on. Lupaan soittaa jos tulee ongelmia." Merilyn hymyili  ja hyvästeli Elman joka lähti kävelemään katua pitkin pois.

 Merilyn kääntyi silmät kiinni taloja kohti ja alkoi kulkea sokkona asunnoille. Törmättyään lyhtypylvääseen ja vajottuaan alas kivilattialle hän uskaltatui katsomaan vasemmalle ja samassa hän kiljahti.

"Onneksi tuo valkoinen on minun!"

 Merilynin lähestyessä valkoista kaksikerroksista asuntoaan,hänen päässään pyöri monenlaisia ajatuksia "Onkohan täällä edes tapetit seinässä? Onko täällä juuri ne tavarat mitä halusinkin? Onko täällä edes lattialankut kunnossa?" Kääntäessään avaimen lukossa ja astuessaan varovasti sisälle hän tajusi jotain. Hän ei ollut ikinä pitänyt rivitaloista. Merilyn puri huultaan ja nyrpisti nenäänsä. Hänen oli silti pakko asua täällä.

====

 Merilyn tuijotti lähes ilmeettömänä televisionsa kuvaruutua. Hänen kirjahyllynsä sisällöstä oli puolet mennyt kannattelemaan televisiota. Meluavat seinänaapurit, kaikille vapaa piha ja muut rivitaloasumiseen kuuluvat jutut eivät olleet miellyttäneet Merilyniä koskaan. "Täälläkö minun pitää asua?"

 Merilyn levitoidessa sohväpöydällä ja katsoessa kukkaruukkua hän näki ikkunasta vilahtavan jotain punaista. Merilyn nousi uteliaana ikkunalle ja vilkuili ympärilleen. Ovi kävi.

Nainen koputti kolmesti ja sitten avasi oven tajutessaan sen olevan auki. Huhuilujen saattamanahän kävi sisään.

"Merilyn? Oletko kotona? Luin ovesta nimesi ja ajatelin tulla käymään..." Amanda huudahti. Hän kääntyi olohuonetta kohti.

 "Aaa Merilyn, yllätys!"

"...Merilyn?"

 "Kuka kutsuu"  "Minä! Amanda!"

 "Oi Amanda! Kouluaikojeni paras ystävä ja edelleen hyvä ystäväni. Mitä sinä täällä? Eikö sinun pitänyt olla Cryalissa opiskelemassa?" Merilyn hihkaisi ja halasi ystäväänsä. "Niin minun piti mutta sain soiton äidiltäni täältä Defaalasta ja hän sanoi että voisin tulla töihin hänen salonkiinsa." Amanda selitti ja halasi takaisin.

 "Ahaa, mutta ihana nähdä taas sinuakin. Missä sinä nyt asut?" Merilyn kysyi. Amanda oli juuri vastaamssa kun kysyi "Keitä he ovat?" Amanda nyökkäsi ikkunaa kohti.

 

"He? Naapureitani. Miksihän minun terassillani..."

Amandan taakse oli astellut mies ja Amanda  jatkoi keskustelua "Asun läheisessä kerrostalossa lähellä äitiä. Veljeni kanssa." Amanda kertoi ja suikkasi nopean suukon miehen poskelle.

 "Muistat kai veljeni, Nicon?"

====

Merilyn Chocon keittiö täyttyi Amandan iloisesta puheensorinasta johon Merilyn leivänsä lomasta tyytyi nyökyttelemään ja sanomaan jotain pientä kommenttia väliin. Suurimman osan ajasta hän kuitenkin vilkuili Amandaa seuraavaa Nicoa joka korjaili välillä siskonsa repliikkejä.

 

 "Katso Nico! Brad Pitt!" Amanda huudahti Nicolle ja osoitti innoissaan seinää samalla kun hapuili leivänpalaa lautaselta "Missä!? En minä näe..."

 "Hahaa, ähäkutti, huijasin" Amanda nauroi ja heitti leivänpalan leikkimielisesti Nicon päälle. "Tuo ei ollut kivaa" Nico murhati kerätessään leivänmurusia sylistään lautaselle. "Mikä ihme sinuun oikein meni" Nico katsoi kummastuneena Amandaa ja vilkaisi sitten Merilyniä anteeksipyytävästi.

 Merilyn oli seurannut sisarusten nahistelua ja syönyt samalla oman leipänsä loppuun. Hän kiitti Nicoa, joka oli halunnut välttämättä laittaa kaikille leivät ja nousi pöydästä.  "Minä voin tiskatakkin" Nico hymyili aurinkoisesti Merilynille joka tunsi punan kohoavan poskilleen.

====

 "Kello alkaa olla jo sen verran että meidän täytyisi lähteä. Minuatarvitaan salongissa ja Nicosta en tiedä." Amanda sanoi Merilynille. "Aah, tuletteko koska uudestaan käymään? Minullahan on tiedäthän täällä vähän yksinäistä ja..." "Minä näin ku vilkuilit Nicoa ruokapöydässä." Amanda töksäytti astioiden kolinan lomasta. Merilyn hiljentyi ja tunsi punan kohoavan poskilleen jälleen kerran. "Ei hätää, en kerro hänelle. Ja Nicoon muuten sinkku." Amanda kuiskasi Merilynille ja iski silmää.

 

 Merilyn katseli ikkunasta kun kaksikko loittoni talosta. Hänellä tulisi olemaan hiljainen loppuilta. Merilyn seisoi ikkunan edessä ja katseli Amandaa ja Nicoa kunnes he lopulta katosivat täysin näkyvistä.

 Merilyn asteli maalaustelineelle,otti väripaletin,siveltimen, maalauskankaan ja öljyvärituubit esille ja alkoi maalata. Hän veteli punaisia viivoja kankaalle ja yritti luonnostella maalaustaan. Hän kuuli postiluukun käyvän ja vilkaisi ikkunasta alas. Postipoika asteli nopeaa vauhtia talolle numero 3.

 Siirryttyään alakertaan Merilyn avasi lehden satunnaiselta sivulta ja törmäsi muiden artikkeleiden ja mielipidepalstan lisäksi työpaikkailmoitukseen. "Laki..." Merilyn mietiskeli ja bongattuaan toisen mielenkiintoisen ilmoituksen hän etsi molemmista puhelinnumerot ja oli jo hetkessä keittiössä puhelimen äärellä.

 Merilyn näppäili työpaikkailmoituksen puhelinnumeron ja soitti. Parin tuuttauksen jälkeen joku langan päässä vastasi. Hetken juteltuaan ja Merilynin kerrottua kokemuksensa, jota hänellä ei ollut, ja pätevyytensä työhön hän pääsi Arkistonhoitajaksi kaupungintalolle. ''Pääsette tuomaan hänet jo nyt? Sepä hienoa! Menen jo ulos odottamaan." Merilyn lopetti toisen puhelunsa.

 Avatessaan oven ja astuessaan raikkaaseen iltaan hän näki silmäkulmassaan terassilla miehen ja levitoivan tupakan. Merilyn katsoi puolijärkyttyneenä vuoroin miestä, vuoroin levitoivaa tupakkaa ja heilautti käden otsalleen. "Miksi juuri minä..."

 

 

 Samassa pihaan kurvasi poliisiauto. Ovesta kompuroi poliisi. Poliisi heilautti vahingossa vilkut päälle,samoin sireenin ja laittoi nämä hädissään pois päältä. Hän vilkuili pelästyneenä ympärilleen, suoristi paitansa ja lähti kävelemään päättäväisenä kohti asuntoa numero 2.

 "Paloma Hanhela. Paikallispoliisista ja tulin tuomaan "lähetystäsi". Pidähän pikkuisesta sitten hyvää huolta, en halua tulla tänne hakemaan sitä takaisin." Paloma esittäytyi. "Merilyn Choco, ja pidän siitä varmasti hyvää huolta,ei hätää." Merilyn hymyili ja väisti kun muutama muu poliisi kantoi sisälle hoitoon tarvittavat tavarat.

 "Noniin, hyvästi ja muista mitä sanoin!" Paloma huikkasi ennenkuin istui taas poliisiauton kyytiin ja kurvasi pois pihasta.

 "Sinä olet niin suloinen."

 "Pieni Sugarini." Sugar tuijotti herkeämätä kieli ulkona Merilynin olkapäätä.

 ====

 Sugar tuhisi puoliunessa omassa sinisessä pedissään. Hän haukahti hiljaa. Pikkuinen pentu taisi nähdä unta.

 Marilyn heilutteli puputohveleitaan ja haukotteli. Häntä väsytti muttei kuitenkaan väsyttänyt.

 Hän katseli vastakkaista seinää. 65. lammas hyppäsi aidan yli ja kompastui. Merilyn päätti että lammas saisi armonaikaa ja seurasi 66. lampaan hyppäämistä.

 Hän kaivoi väsyneenä kirjansa Eukalyptuksen laista ja alkoi kerrata pykälää 12§

 Mystisestä kirjasta paljastui pieni pätkä rakkausromaania ja Merilyn kiinnostui suuresti Antomuksen ja Sletan lyhyestä romanssista joka päättyi lopulta jokeen hyppäämiseen.

 Merilyn nousi sängltä ja tallusti puputohveleillaan haukottelevan Sugarin luo. Hän nosti pienen poikapennun ilmaan ja katsoi sitä.

"Tiesitkös pikkuinen..."

 "...että minulla oli pienenä juuri sinunkaltainen pieni pentu." Sugar katseli visusti Merilynin oikeaa olkapäätä. Sitten kuului pieni räsähdys ja Merilynin vielä päällä oleva lukulamppu sammui.

 

 "Mokoma sähkökatkos!"

 Merilyn asteli hanan eteen, nappasi kaapista lasin, päästi hanasta kuuman veden pois ja laittoi lasin hanan alle kun yhtäkkiä vesi katkaisi tulonsa.

====

 

 Merilyn avasi pimeän jääkaappinsa ja otti sieltä maidon ja kaapista murot joilla hän taiteili itselleen aamupalaksi muroja.

 Kello kun oli jo 5 yli 6 aamulla eikä Merilyn ollut saanut unta ollenkaan koko yönä.

 Hän kävi pikaisesti viemässä roskat roskiin koska keittiössä oli alkanut haista jo pilaantuneelle banaanille. Vartin yli 6 hänen silmänsä alkoivat lurpsahdella kiinni mutta seitsemältä hänen kimppakyytinsä naapurin Nadajielen kanssa saapuisi pihaan.

 Hän kauhoi suuhunsaloput muroista ja nousi vaihtamaan työvaatteet kun kuuli auton tööttäilevän kärsimättömästi ulkona.

 Merilyn käveli tyynenä autolle ja aloitti keskustelun Nadajielen kanssa koko loppumatkaksi. Hän näki Amandan tulevan vastaan,hän huolehtisi Sugarista mutta ehti häipyä ennenkuin Merilyn tulisi takaisin kotiin.

====

 "Sugaaar! Tulin kotiin!"

 "Sugar?" Merilyn huudahti ja tuijotti lätäkköä lattialla. "Sugar! Minä tiedän että olet jossain piilossa!"

 

 "Sinä senkin..."

 Merilyn kuuli puhelimen soivan alakerrassa, loikki puhelimelle ja vastasi soittoon "Merilyn Chocoilla." "Ai hei Merilyn, minulla olisi sinulle hieman uutisia." Ääni vastasi.

 "Mm kuinka niin?"  "Niin kyllä,minä asun täällä,niin aivan."

 "Eihän se voi olla mahdollista! Ei mitenkään! Miksi?!"

Puhelin alkoi tuutata. Merilyniä pelotti,ihmetytti ja samalla raivostutti. Ilmeettömänä hän vei puhelimen takaisin seinään.

====

Aaah, vihdoin, kirjoitettu<3 Uusi osa tulee Gardeneiden osan jälkeen ja... muuta en osaa sitten sanoakkaan. Kiitos lukemisesta ihan kaikille<3 :) Nyt kommenttia tai puren mutten oikeasti!

Cindy